Menestyksen tavoittelusta hyötyy koko yhteiskunta
”Tuollaisia juorukalentereita ei pitäisi lainkaan julkaista!” meuhkasi talon isäntä minulle, kun myin verokalentereita urheiluseuran varainhankintana ovelta ovelle. ”Paljonko se maksaa?” oli ukon seuraava kommentti. ”Viisi markkaa.” Ja kaupat tuli, niin kuin melkein joka ovella.
Olin ehkä 10-vuotias, enkä maailmasta paljon tiennyt, mutta sen tiesin, että käsissäni on huipputuote, joka myy kuin siimaa. Itse taisin saada myyntipalkkiona markan jokaisesta myydystä kalenterista. Senkin tiesin, että yli 100 000 markkaa vuodessa tienaavia pidettiin maaseutukaupungissa hyvätuloisina. Oli tullut kuunneltua aikuisten puheita.
Oma viikkorahani oli 5 markkaa ja sillä sai elokuvalipun sekä muutaman rasian karkkia päälle. Verokalenterien myynnistä saadut rahat tuntuivat mahtavalta lisältä viikkorahaan. Tuntui hyvältä tienata. Tuo taisikin olla ensikosketukseni bisnekseen.
Suomen verotiedot ovat julkisia ja niistä uutisoidaan laajasti. Jo yli 100 000 euroa tienaavien tiedot laitetaan verokoneisiin, jotta kansa pääsee töllistelemään tuttujen ja naapurien tuloja. Verotietojen laajalla jakelulla on Suomessa pitkä perinne ja menettelyä perustellaan yhteiskunnan avoimuudella.
Mediassa on laajasti paheksuttu sitä, että 4600 ihmistä on pyytänyt verotietojensa salausta nykyisestä massaluovutuksesta. Jokaisen suomalaisen verotiedot ovat edelleenkin julkisia, mutta ne pitää pyytää erikseen. Verotietojen salaukselle on perusteena EU:n tietosuojavelvoite, jonka mukaan kansalaisella on oikeus salata tietonsa verottajan massaluovutuksesta medialle.
Verotietojen luovuttamisen ja julkistamisen osalta olisikin tärkeää käydä julkista keskustelua, mitä julkistamisella saavutetaan ja mitä haittoja siitä on. Moni otsikoihin noussut on kertonut, kuinka häntä ja perhettä on kiusattu sekä uhkailtu, ja on siksi hakenut verotietojen salaamista.
Julkisen keskustelun perusteella syntyy helposti mielikuva, että Suomessa on suuret tuloerot ja vaurastumista pitäisi rajoittaa poliittisella päätöksenteolla. Todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Tuloerot ovat maailman pienimmästä päästä ja Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA:n tuoreen kyselytutkimuksen perusteella 76 % suomalaisista hyväksyy rikastumisen tavoittelun laillisin keinoin. Poliittista painetta tuloerojen tasaamiseen entistä kireämmällä verotuksella ei siis ole.
Suomi on tunnetusti melko pääomaköyhä maa ja riskirahan puute rajoittaa voimakkaasti yritysten ja investointien kasvua. Työnantajayritysten määrä on laskenut vuodesta 2013 lähtien ja kehitys olisi tärkeää pysäyttää, mikäli halutaan päästä työllisyystavoitteisiin. Ainoa todellinen keino siihen on yrittämisen ja yritystoiminnan kannustavuuden parantaminen.
Pasi Kinnunen, yrittäjä
Esmo-yhtiöt
Kolumni on julkaistu sanomalehti Kalevassa 5.12.2020
