Syntyi ajatus oman yrityksen myymisestä
Niinpä, tilastojen mukaan noin 50 000 yritystä miettii omistajajärjestelyjä lähivuosina. Minulla alkoi tuo ajatus kolkuttaa mielessä muutama vuosi sitten. Omistin kultasepänalan erikoiskaupan Oulussa ja Kempeleessä. Liikevaihtoa meillä oli vajaa pari miljoonaa euroa ja yritys työllisti suoraan ja välillisesti 7-8 ihmistä, joista kaikista oli tullut vuosien varrella minulle ja perheelleni erittäin läheisiä ystäviä. Ajat muuttuivat ja menestyminen yrityksessä tuli haasteelliseksi. Yrityksen johto, eli minä, teki virheitä ja vääriä arvioita. En uskonut missään vaiheessa verkkokaupan niin voimakkaaseen vaikutukseen toimialallamme. Nopeasti olimme tilanteessa, jossa merkkituotteilla kilpailimme globaalissa hintakilpailussa, emmekä enää paikallisessa kilpailussa. Ostajakunta muuttui. Isoin osa kaupasta tehtiin ”naisten maailmassa”, jossa kysyntää ohjasivat kotimyynnit, verkostot, blogit, some ja sellaiset vaikuttimet, joista viiskymppisellä miehellä ei ollut hajuakaan. Oma kiinnostus oli saksanseisojan pennussa, metsän linnuissa, golfkentissä ja moottoripyörissä. Olimme siis kuluttajan kanssa kiinnostuksen osilta eri planeetoilla. Tämä alkoi pikkuhiljaa näkyä omana kyllästymisenä koko alaan. En kyllä viime vuosina paljon tiskin takana viihtynyt. Muutenkin alkoi väsyttää koko firma. Ja tuloskin alkoi hiipua. Taustana voi mainita, että meillä on perheessä muutakin yritystoimintaa, joka tuo leivän perheen pöytään.
Aloin selvitellä mahdollisia kiinnostuneita ostajia itse omatoimisesti. Otin koko toimialan tarkasti syyniin ja olin aktiivisesti yhteydessä muihin alalla toimiviin yrittäjiin. Oli kyllä hiljaista. Tuntui ettei ketään oikein kiinnostanut laajentua Oulun alueelle. Suurimmat kilpailijat alueella olivat kuitenkin sen verran kiinnostuneita, että skannasivat tarkasti meidän luvut ja toiminnan, mutta vetäytyivät kaupasta edes tarjoamatta mitään hintaa. Tässä vaiheessa alkoi mietityttää ajatus toiminnan saneeraamisesta ja pienentämisestä. Tai mietin mahdollisuutta koko varaston myymistä loppuunmyynnillä ja sitä kautta yritystoiminnan lopettamista. Mutta se tärkein asia, ihmiset. Miten voisin tehdä sen näille ystäville, jotka ovat vuosia, osa jopa kymmeniä vuosia olleet tukenani yritykseni ja haaveideni kanssa? Päätettiin jatkaa ja tehdä toimet niin, että ostaja löytyy. Kun koko yritykselle ei löytynyt ostajaa päätettiin pistää paketti pienemmäksi.
Omasta tuttavapiiristä tiesin ahkeran yrittäjäperheen, jossa rouva oli lopettanut R-kioskin pitämisen. Tunsin Sannan asiakaspalvelutaidot ja mielettömän ahkeran työmotivaation jo ”ärrän” ajoilta. Asiakaspalvelun laatu ja koko kioskin työyhteisön iloisuus ja tapa kohdata asiakas sai minutkin hakemaan sikspäkkini kalliimmalla hinnalla tuosta kioskista, kuin samassa pihassa sijaitsevasta marketista. Jotain erikoista tuon mimmin johtamismallissa täytyi olla, koska se puhutteli asiakasta niin. Kun Sanna oli luopunut kioskistaan, niin ei siellä asiointi tuntunut enää samalta. Iloisuus, lisäkaupan tarjoaminen ja kivat ylimääräiset sanat alkoivat kuihtua ja minäkin taisin siirtyä markettiin. Sanna kävi meillä joskus joulutöissä ja tunsi yrityksen. Otin Sannaan yhteyttä suoraan ja kysyin kiinnostaisiko ostaa vaikka meidän Zeppelinin myymälä. Ja kyllä kiinnosti, mutta Sannaa aluksi pelotti miten homma hoituisi. Yhdessä avoimesti tehtiin kaikki asiat. Puhuttiin niin rahoitukset, kuin perustamiset yms. Oulun uusyrityskeskuksen Niemelän Alvi oli meillä välimiehenä ja auttoi meitä todella paljon. Vähän pankkejakin selviteltiin, mutta Nordea oli kyllä asiassa suvereeni. Heti saatiin selville mihin vakuudet riittää ja miten rahoitus ja pankkiliikenne tulisi järjestää. Zeppelinin osalta liiketoimintakauppoihin päästiin muutaman kuukauden säätämisellä. Työntekijät saivat jatkaa ”vanhoina työntekijöinä”. Kauppa on toteutunut hyvin ja olemme ystävystyneet ja paljonkin tekemisissä toistemme kanssa nykyisin perheinemmekin kanssa. Ja se myymälä… WAU mikä muutos. Naisen kädenjälki näkyy joka paikassa. Tuotevalikoima on aivan uutta ja ihmeellistä. Miten se pystyikin muuttumaan niin edukseen? Ja nyt siellä sitten tehdäänkin kauppaa aivan eri sykkeellä, hienoa.
Jäljellä oli siis Oulun Rotuaarin myymälä ja osakeyhtiö, joka sitä pyöritti. Otin yhteyttä Kauhavalla toimivaan Laitamäen Pekkaan, jolla on alan menestyneimpiä verkkokauppoja Kultatähti Oy. Kerroin asiani Pekalle ja asiaa muutama viikko keskusteltiin. Alusta lähtien oli selvää, että hinta laitetaan niin kohdilleen, ettei tarvitse siitä vääntää. Mitään good will arvoja ei hintaan rakennettu, eikä odotuksia tulevaisuuden tuotoista. Asetettiin reaalihinta tavaroille ja kalustoille, sekä avoimesti yhtiön paperit ja tiedot ostajan näkyville. Tasaiseen tahtiin kysymyksiä alkoi Kauhavalta sadella. Ostaja on kokenut yrittäjä ja osasi kysyä oikeat asiat. Kaikkiin kysymyksiin vastattiin nopeasti, avoimesti ja dokumentein. Nordea oli meidän molempien pankkina ja Sunkorulla oli vastuita pankille aikalailla. Pekan suostumuksella Kauhavan Nordeasta saatiin nopeasti vastaus, että ostajan vakuudet ja muut asiat olivat kunnossa. Siis luottojen vakuutena olleet henkilökohtaiset osakkeet voitaisiin kaupan tullen vapauttaa ja Sunkorun osakkeet myydä Kauhavalaisille. Kun kysymykset oli selvitelty ja kauppaan tutustuttu, sekä kauppakirjaluonnos sähköpostilla vaihdettu oli Pekan kaupantekotyyli varsin Etelä-Pohjanmaalta peräisin. ”Moon sunnuntaina kello 11 siellä, tuu vastahan.” Näin tehtiin, mentiin Sunkoruun ja keitettiin kahvit. Pekka ojensi shekin ja minä luovutin avaimet. Kauppa oli siis tehty. Maanantaina kannoin kaikki yhtiön arkistomapit myymälään. Aivan pieniä asioita olemme jälkeenpäin setvineet. Puhelinliittymiä, sähköpostitilejä jne. Jotenkin pelotti tehdä kauppa minimihinnalla. Ajattelin, että liekö alkaa joku kitinä tai riita jostakin kaluston kunnosta tai tavaravarastosta inttäminen, ”tämä on epäkuranttia tms.”. Turha oli pelkoni. Kokenut yrittäjä ostajana ja eteläpohjalaisella luonteella syntyy suoraa ja selkeää toimintaa. Ja työntekijät saivat jatkaa vanhoina työntekijöinä, vaikka aika ”nuoria” rouvia ovat.
Näille työntekijöille ja heihin rinnastettaville alihankkijoille haluan suoda erityisen kiitoksen. Kymmenen vuoden aikana minun ei koskaan tarvinnut vaatia heiltä lisää tehoja. Joskus minun oli pakko oli huolissani kuinka he jaksoivat ja missä välissä ehtivät perheensä hoitaa.
Itse olen tämän jälkeen välttänyt ottamasta yhteyttä entisiin yrityksiin. Olen ajatellut, etten halua sanoa mielipiteitä nykyisestä menosta. Parempi kun asiat muuttuu ja hommat kehittyy. Uudet omistajat kehittävät yrityksiään omalla tyylillään ja oman näköisiksiin.
Mitä osaisin tällä kokemuksella neuvoa niille jota miettivät yritystoiminnasta luopumista? Ensimmäinen asia on se, että älä päästä yrityksen tulosta kuralle. Sitä ei helposti rahoita kukaan, ja ostaja tarvitsee monesti ulkopuolista rahoittajaa yrityskaupassa. Ole hintapyynnön kanssa realistinen. Asetu ostajan asemaan. Mieti miten hän saa yrityksesi tuotolla maksettua tuon kauppahinnan. Pidä myytävän yrityksen tase puhtaana, niin että se sisältää vain yrityksen liiketoimintaan tarvittavaa varallisuutta, ei golfosakkeita, eikä ravihevosia jos ne eivät ole busineksen ydin. Keskustele myyntihalustasi vaikka oman tilitoimistosi kanssa. Esmo Economian tj. Pasi Kinnunen on kokenut kaveri asiassa ja voisi varmaan kanssasi pohtia niitä asioita. Älä jää ajatuksesi kanssa yksin.
Niiin… ja nyt minun ajatuksissani on uuden yrityksen perustaminen ihan eri toimialalle. Josko nyt kuitenkin malttaisin ainakin syksyn ja olisihan se mukava kerran olla ulkomaillakin yli viikko.
Kirjoittaja on viiskymppinen mies, joka haaveilee 42,67 millin halkaisijaltaan olevan pallon saamisesta 107,95 millin halkaisijakooltaan olevaan reikään, helppoa eikö totta?
