Kannustaako nykyaika nuoria töihin?
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen en ehtinyt kovin monta päivää olla joutilaana, kun isä jo tokaisi, että mitä aiot tehdä töiksi ennen armeijaa. Ei auttanut muu kuin lähteä työnhakuun. Kiersin huonekalutehtaita töitä kysellen. Kysymys oli aina sama: ”Mitä osaat tehdä?” ”En mitään, mutta olen ahkera ja ajokortti löytyy.”
Kolmannesta tehtaasta tärppäsi. Pääsin ensin liimaamaan pehmusteita sohvien ja nojatuolien runkoihin. Pian jo kokosin runkoja ja liimasin pehmusteita. Seuraavaksi ajoin vielä huonekaluja viikonloppuisin Etelä-Suomeen. Työnteko oli mukavaa ja rahaakin tuli. Haaveilin amerikkalaisesta autosta ja syksyllä oli rahat kasassa ikivanhaan ja loppuun ajettuun Dodgeen.
Nuorisotyöttömyys huitelee huippulukemissa ja maan hallitus tuskailee työllisyysasteen heikkoutta. Suomalaisista alle puolet käy palkkatöissä ja huoltosuhde heikkenee koko ajan, kun väestö vanhenee. Päättäjät eri puolilla pöytää pitävät työperäistä maahanmuuttoa ainakin osana ratkaisua. Kotipesä pitäisi kuitenkin saada ensin kuntoon nopeasti.
Nuorten työllistymisen ja ensimmäisen työpaikan löytymisellä on merkittävä vaikutus työntekemisen kulttuurin oppimiseen. Kotikasvatuksen merkitystä työntekoon ei voi väheksyä, mutta vahva sosiaaliturva on aiheuttanut myös omavalintaista työttömyyttä, jopa useammassa sukupolvessa.
Samaan aikaan yrityksissä podetaan työvoimapulaa. Ammattitaitoista henkilökuntaa tarvitaan lähes kaikilla toimialoilla ja jos ammattilaisia ei saada rekrytoitua, ovat yritykset kouluttaneet itse osaajansa. Se on pitkä ja kallis prosessi yrityksille. Menee usein vuodesta kahteen, ennen kuin uusi työntekijä tuottaa yritykselle euroakaan.
Rekrytointiongelman kiteytti tuttu yrittäjä kahvipöydässä: ”Aiemmin firman pihalle kurvasi mopoilla ja autoilla jatkuvasti nuoria töitä kyselemään, viime vuosina ei enää ketään.” Hän arveli, että liki saman rahan saa nykyään tekemättä mitään.
Nuorison syyllistäminen on moraalisesti väärin ja meidän aikuisten pitäisi tehdä kaikkemme, että saamme nuoret kesätöihin ja koulun jälkeen ensimmäiseen ammattiin. Tilanne on haastava, sillä alle 25-vuotiaiden työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut koronakriisin aikana noin 50 prosentilla.
Nuorten työllisyys on ratkaisu moneen haasteeseen: syrjäytymisen ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen, yritysten rekrytointiongelmiin ja tulevaisuuden huoltosuhteeseen. Työnantajat eivät odota, että nuoret olisivat valmiita ammattilaisia, mutta aito halu työntekoon pitää löytyä ja päälle reipasta mieltä. Ja edelleen suora yhteydenotto yrityksiin toimii pomminvarmasti.
Kannustaako nykyaika nuoria töihin? Nuoret tuskin ovat yhtään laiskempia tai haluttomampia töihin kuin omassa nuoruudessani. Töitä oppii tekemällä ja työnteon tulisi olla kannustavaa kaikille. Dodgen ylläpito ja ajaminen kävivät lompakon päälle, joten ”kannustimet” olivat kunnossa.
Pasi Kinnunen, yrittäjä
Esmo-yhtiöt
Blogi on julkaistu sanomalehti Kalevassa 21.8.2021
